Muovien kiertotalous tarvitsee massataselaskentaa

Vesa Kärhä (vesa.karhaplastics.fi), 24.11.2024

Luotettavan massataselaskennan virallistaminen olisi iso edistysaskel muovien kiertotaloudessa.

Sähköntuotannossa on jo vuosikymmeniä toiminut niin kutsutun vihreän sähkön taselaskentajärjestelmä. Se tarkoittaa, että kun jokin voimala tuottaa verkkoon vaikkapa tuulisähköä, joku asiakas voi ostaa juuri sen toimitetun määrän tuulisähköä samasta verkosta vaikka sinänsä ei sähköä voi erotella sen mukaan, miten se on aikaansaatu. Kyseessä on laskennallinen tase. Siihen viedään ja siitä otetaan vastaavia määriä resursseja. Nämä voidaan hinnoitella siten eri tavoin myyjän ja ostajan välillä. Tällaisen tasemenetelmän myötä voidaan myydä ja suosia vaikkapa juuri tuulisähköä ilman, että sille pitää tehdä erillisiä jakelureittejä, rinnakkaisia linjoja.

Kiertotaloudessa on tismalleen sama tilanne ja tarve. Voimme vaikkapa jätteellä tai uusiutuvalla raaka-aineella korvata osan fossiilisesta pohjasta, mutta emme kaikkea, etenkään heti. Voimme laittaa tämän korvaavan ainevirran osaksi vaikkapa muovijalostamon normaalisyöttöä, mutta tuotepäässä ei ole enää mahdollista sanoa, mistä mikäkin molekyyli alun perin tuli. Kiertotalous siis tarvitsee kehittyäkseen sähkömallin mukaisen massataselaskennan.

Materiaalipuolella syöttö-, tuote- ja välituotevirrat ovat hieman sähköä monimutkaisemmat. Prosesseissa on häviöitä. Materiaalivirrat saattavat mennä monenlaisiin tuotteisiin, joista vaikkapa polttoaineita ei yleisesti lasketa kierrätykseen. Laskenta pitää olla luotettava ja todennettava. Sille on oltava sovitut säännöt jokaisessa vaiheessa. Tunnetuin olemassa oleva järjestelmä on ISCC PLUS. Se on Suomessa auditoitu käyttöön yli kymmenessä yrityksessä. ISCC PLUS on kolmannen osapuolen varmentama avoin ja läpinäkyvä, laitoskohtainen, mutta katkeamaton sertifiointi, jonka mukaan ostajalle voidaan tarjota kierrätysmateriaalia taseesta, johon on syötetty vastaava määrä jätettä. Parhaimpaan etuun päästään niin sanotuissa pyrolyysi- ja kaasutuskierrätyksissä, joiden kautta valmistettu vaikkapa muovi on täysin neitseellisen muovin veroinen. Tällöin ei edes ole muuta keinoa kuin taselaskenta, todentaa, että valmistuksessa on todellakin korvattu osa neitseellisiä raaka-ainesyöttöä kierrätysvirralla.

Massataselaskentasääntöjen käyttöönotolle alkaa olla korkea aika. Suomeenkin rakentuu parhaillaan useita uusia pyrolyysilaitoksia ja -linjoja. Uhkana on kaikille hyvin sekava käytäntö, mikäli tasealueiden rajoja, ainevirtoja ja uutta kierrätystä ei määritellä ja arvioida yhtenäisin selkein perustein. Hämmennys ei olisi omiaan nostamaan muovien kierrätysastetta Suomessa.

Maassamme valmistellaan parhaillaan asetusta ”Muovi- ja kumijätteestä tuotetun uusioöljyn jätteeksi luokittelun päättymisestä”. Se voi onnistuessaan olla hyvinkin askel oikeaan massataselaskennan ja kestävän liiketoiminnan suuntaan tällä kentällä.

Takaisin