Tulevaisuutta ei ole ilman muoveja

Muoviteollisuus ry (infoplastics.fi), 27.3.2024

Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä täyttää 60 vuotta 30.3.2024. Kärhä on työskennellyt muovin parissa jo viidellä vuosikymmenellä. Pitkä ja monipuolinen ura on antanut perspektiiviä toimialan ja kierrätyksen kehitykseen. Nuorena kemian teekkarina polymeerit, eli käytännössä muovit, tuntuivat Vesa Kärhästä kiehtovilta, käytännönläheisiltä ja hyödyllisiltä - ja aloitettuaan niiden parissa sille tielle hän jäi.

- Opetin Aalto-yliopiston edeltäjällä, TKK:lla, muovialueen labroja, sekoitin muovia bitumiin tutkijana ja paljon muuta, Kärhä kertoo.
- Olen onnekas monin tavoin, että olen saanut tehdä pitkän uran näiden pitkien, ihmisen rakentamien makromolekyylien parissa. Sitä mukavampaa ovat vain ihmiset, joihin olen saanut tutustua muovien kautta näillä viidellä työn vuosikymmenellä.

Kärhä on työskennellyt Muoviteollisuus ry:ssä vuodesta 1990. Lamavuodet 90-luvulla, Euroopan unioniin liittyminen ja alan oma työehtosopimus ovat olleet vain muutama uralle osuneista merkittävistä tapahtumista. Tapahtumarikas ura on sisältänyt luonnollisesti niin haasteita kuin hienoja onnistumisia.

- Nostimme Suomea aika hyvin lamasta silloin 1990–luvulla muovisten kännykkäkuorien ja muiden osien avulla. Sama pelastustoimi toistui 2000-luvun alussa, silloin lääketeollisuuden muovituotteilla, mutta silloin niistä ei pidetty enää niin ääntä. Onnistumisiin voi lukea myös sen, kuinka vuonna 1992 perustimme Suomeen muovien kierrätystä edistäneen Suomen Uusiomuovi Oy:n ja toimme markkinoille uudelleen täytettävän REPET-muovipullon. Myös Yleisradion I Love Muovi
-kampanja vuonna 2019 oli huikea!

- Euroopan yhteisöihin liittyminen, jota minäkin kovasti olin työstämässä, muutti kaikkea tekemistä ja säännöstöä täällä. Osalle muutoksia ei ehkä ollut vaihtoehtoja, mutta kaikki eivät ole vieneet kokonaisuutena kotimaista muoviteollisuutta etenkään viime vuosikymmeninä eteenpäin. Neuvostoliiton hajoamisen aikoinaan koin isona kehittymismahdollisuutena monelle hyvälle toimijalle, kuten maamme muovialalle ja sitä suurempi oli sitten pettymys, kun Venäjän aggressiivisuus pilasi taas kaiken.

- TES-pöytään pääsimme vuonna 2008 neuvottelemaan oman alamme työehdoista kymmenen vuoden yrityksen jälkeen. Kivoja onnistumisia on kuin muovihelmiä pitkässä nauhassa. Jatkuvana haasteena minua on häirinnyt muovien ylle heitetty yletön negatiivisuus. Nyt kriisien aikana vuodesta 2020 alkaen ison yleisön muoviarvostus on mitatusti kohentunut. Nähdään taas, että tämä materiaaliryhmähän on kerrassaan välttämätön, valtavan hyvä oikeassa käytössä. Tätä minäkin olen osaltani yrittänyt viestiä.

Viime aikoina Suomessa on puhuttu paljon LUMA-osaamisen heikosta tasosta ja eri teollisuudenalojen veto- ja pitovoimasta.

Mitkä tekijät ovat pitäneet Vesa Kärhän alalla kaikki nämä vuodet?

- Hyvä kysymys. Olen kai pitkäjänteinen luonne ja muoviteollisuus on vakaa, jopa työvoimapulasta kärsivä ala, jossa paljon kivoja tyyppejä, yli 10 000. Tunnen ja osaan alan. Minun sukupolveni halusi ja pääsi hanttihommiin aika helposti jo 15-vuotiaina. Opiskelu puolestaan lähes aina tarjosi vakaan uran. Tällaiset motivoivat turvarakenteet, kun säilyisivät omille lapsenlapsillekin edes jossain määrin, niin hyvä tulisi.

Kärhä kehottaa tämän päivän opiskelijoita hankkimaan ensin vahvan osaamispohjan oman alansa perusasioista, olipa kyseessä tekninen, kaupallinen, juridinen tai mikä hyvänsä oppialue.

- Kun hallitsee hyvin vaikkapa kemiatekniikan yksikköoperaatiot, ihan samoin ne pätevät kaikille raaka-aineille ja niitä on helppo soveltaa ihan uudellekin alueelle. Tällä en tarkoita sitä, etteikö olisi tarpeen opiskella aina uutta ja lisää koko elämänsä ajan. Se on kaikin puolin hyväksi ja itsekin olen niin pyrkinyt tekemään. Me tarvitsemme maahan rohkeutta ja kannustimia yrittää. Tarvitsemme alalle ihan tavallisia toimeen tarttuvia ihmisiä, valmiita oppimaan ja tekemään asiakkaille näiden tarvitsemia tärkeitä laadukkaita kotimaisia tuotteita. Ihmistä pitää kohdella asiallisesti ja arvostavasti työssään. Ja myös toisin päin. Ihmisen pitää voida saada työlleen hyvä merkitys, olla siitä jopa ammattiylpeä. Siitä se lähtee, perusasenteesta.

Muoviteollisuuden tulevaisuuden Vesa Kärhä näkee muotoutuvan yhä mielenkiintoisemmaksi ja monipuolisemmaksi. Esimerkiksi tekoäly tekee muovialalla parhaillaan vallankumousta muotoilusta valmistukseen ja markkinointiin, ihan koko ketjuun.
- Muoviala kasvaa ja harppoo pitkin askelin. 3D-printtaus on muun muassa tuonut ihan uutta yritystoimintaa ja ulottuvuuksia muovituotteisiin. Moni suomalainen on tehnyt harrastuksestaan muovin avulla menestystuotteita: surffilautoja, frisbeetä, lennokkeja, uudelleen käytettäviä astioita. Tulevaisuudessa tuotteita tullaan valmistamaan yhä enemmän uusiutuvista ja kierrätettävistä raaka-aineista, jopa päästöistä. Kysymys ei ole siitä, onko muovilla tulevaisuutta vaan siitä, että tulevaisuutta ei oikein ole ilman muoveja.

Miten vietät 60-vuotispäivääsi?

- Pidän talviloman pois. Nautin siitä hetkestä, kun meitä on vielä neljä sukupolvea läsnä ja suurperheeni koolla. Kuuntelen sitä puheenporinaa. Ehkä höpisen siihen jotain itsekin, mutta aito kuuntelu on yleensäkin kaikkein tärkeintä.
Mitä sanoisit nyt itsellesi ensimmäisenä työpäivänäsi?

- Ensimmäinen työpäiväni oli epoksi-muovittajana sähkökonetehtaalla. Haalarit ja turvavarusteet oli jo puettu päälle. Mestarin johdolla haettiin vielä työkalupakki tehtaan keskellä olevasta häkkivarastosta, jota piti varsin erikoinen ja tiukka persoona. Mestari siinä luukulla hänelle: ”Ole kiltti ja kokoa pojalle harjoittelijan työpakki”. Sitten hän kääntyi puoleeni: ”Väistetäänpä vähän sivuun ja laitetaan kuulosuojaimet!” Luukusta lensi pian iso kassi erinäisiä työkaluja kauhealla voimalla lattialle ja varaston pitäjä huusi meille pari minuuttia sairasta huutoa, miten paha maailma on ja miten huonoja ihmisiä me olemme. Mestari oli kuin viilipytty ja sanoi täysin rauhallisesti minulle ne ensimmäisen työpäivän mieleenpainuvat sanat: ”Noin tuo vaan toimii. Lähdetään me hommiin”. Siihen mestariin ja sanomaansa kiteytyi hyvin ensimmäisen työpäivän pitkälle kantava viesti, jota olen aina silloin tällöin itselleni myöhemminkin muistuttanut eri tilanteissa.

Takaisin