Biomuovit

Muoveja voidaan valmistaa sekä fossiilisista että uusiutuvista raaka-aineista.

Fossiilisten raaka-aineiden riippuvuuden vähentäminen, perinteisen metsäteollisuuden murros sekä yleinen suuntaus siirtyä uuteen biotalouteen on ohjannut myös muovialaa tutkimaan vaihtoehtoisia reittejä hankkia ja tuottaa omia raaka-aineitaan sekä innovoinut kokonaan uusiakin menetelmiä.

Muovien valmistus perustuu siihen, että monomeereja ketjutetaan kemiallisissa prosesseissa niin, että niistä tulee polymeerejä. Polymeerejä voidaan myös valmistaa luonnon monomeereistä kuten laktoosista, glukoosista, rasva-hapoista tai glyseriinistä. Tämä tarkoittaa, että biomuovien raaka-aineena voidaan käyttää viljaa, sokeria, tärkkelystä, selluloosaa tai erilaisia rasvoja ja öljyjä.

Biopohjaisten muovien valmistus on ollut kasvussa siitä lähtien kun niitä ensimmäisen kerran alettiin valmistaa, mutta varsinaista läpilyöntiä ei vielä ole tapahtunut. Biomuovien tuotanto on n. 0,4 % koko muovialan raaka-aineista, eli 1,1 miljoonaa tonnia vuosittain. Näistä biopohjaisten osuus on 58 % ja biohajoavien osuus 42 %. Biomuovien valmistaminen on tehokasta ja nykyisten määrien valmistamiseen tarvitaan ainoastaan 0,1% maailman viljelysmaista.

Biomuovien todellinen hyöty on applikaatioissa, joissa biohajoavuus tai kompostoitavuus tuo tuotteeseen selkeän lisäarvon. Biopohjaisuus on myös perusteltua niin kauan kuin raaka-aineet voidaan tuottaa tehokkaasti ja luontoa liikaa kuormittamatta. Biopohjaiset muovit voi kierrättää kuten fossiiliset muovit ja biohajoavat muovit voidaan hyödyntää biokaasulaitoksissa tai teollisissa kompostoreissa, joissa vallitsee oikeat olosuhteet niiden hajoamiselle.

Biomuoveja sekä niiden raaka-aineita kehitetään jatkuvasti. Biomuovit suoriutuvat yhä useammassa käyttökohteessa jo yhtä hyvin kuin perinteiset muovit. Myös uusia tapoja valmistaa raaka-aineita kehitetään. Tässä kehityksen kärjessä ovat bioreaktorit, joissa fotosynteesin avulla levästä saadaan biomassa, jota voidaan edelleen jalostaa muovin raaka-aineiksi. Tätä menetelmää pyritään kehittämään, koska se ei kilpaile viljelysmaiden kanssa.